Risto Alaja
8.3.2021

 400 2011 1029 Kaija Raija
Risto Alajan äiti Kaija Alaja ja täti Raija Karjalainen Sukuseura Skytät ry:n 30-vuotisjuhlassa vuonna 2011

Hietaniemen uurnalehdon jäiset käytävät ritisevät kenkieni alla. Hämärä vie oikealle haudalle. Erotan juuri nimet, vaari ja mummi, äitini vanhemmat sekä täti, äitini sisko, josta tuli myöhemmin kummitätini. Hän esitti jo heti laitokselta kotiin päästyäni minulle nimeksi Ari Ilari. Parin viikon kuluttua ehdotus vaihtui Martti Ilariksi. Minusta tuli kuukauden kuluttua syntymästäni Risto Martti.

Olen äitiini ja siskooni hermostunut koko sydämestäni ja sielustani. Sisko tukisti minua ilman mitään asiaa ja minä tukistin häntä vastaan, niin äiti lähetti minut ulos. En ole tänäänkään oikein hyvin voipa, luulen, että olen hiemaan kuumeessa. Äiti on hirveän hermostunut. Sano ”Mää hiitee siit.” Kunpa isä tulisi pian. Olen nyt kuin orpo ja hyljätty tyttöparka. Sisko ei ole minulle nyt hauska.
Jos mikä on hävinnyt, niin minä olen sen hävittänyt.
Tänään on iloinen päivä. Isi tuli meillä käymään. Voi sitä riemua, mikä siitä tuli, kunpa sen uskoisit rakas päiväkirja. Hän toi sinutkin.
Minusta voisi tulla lääkäri tai sairaanhoitajatar. Miksei myös konttoristi, näyttelijä tai kirjailija.

Täti oli minulle läheinen ja etäinen. Koko elämäni ajan säilyi melkoinen jännite. Hänen näkemyksensä ja ajatuksensa, isäni ja äitini aatokset sekä omani eivät aina sopineet yhteen. Jotenkin aavistelen, että vanhempieni avioliitto oli tädille kova paikka. Hän tosin pyöri samoissa nuorten aikuisten porukoissa, joissa oli teologian opiskelijoita. Luulen, että siskon onni herätti kateutta, joka tuli aina silloin tällöin esille.

Hän oli uskollinen ja asui elämänsä vanhempiensa kanssa. Hoiti vähän yli kaksikymppisenä lääketieteen opiskelijana syöpäsairaan isänsä viime vaiheet. Kotona oli silloin painavia metallisia happipulloja, jotka viisivuotiaassa herättivät pelkoa ja hämmennystä. Sitten alkoi elämä kahdestaan äidin kanssa. Viimeiset vajaat kolmisenkymmentä vuotta hän asui yksin.

Isä: res. vänrikki, siviilissä tullimies, kunnollinen, asiallinen, hyvä. Käynyt kansanopiston.
Äiti: lotta, kotona siivoukset kaikki, asiallinen, hyvä, luonnollinen. Kansanopiston käynyt.
Sisko: pikkulotta, koululainen, hyvä oppilas, joskus hyvä, vähän tuhma siskona.

Tätiini lyötiin lapsuudessani, lähinnä isäni toimesta iso määrä erilaisia leimoja. Meikkaaminen, huulipuna ja kynsilakka, olivat jotain, joka ei kuulunut elämään. Jatkuva vinoilun aihe oli se, että meille tuli Uusi Suomi ja heille Helsingin Sanomat, joka luokiteltiin kokonsa vuoksi mahdottomaksi lukea. Arvostelun kohteena oli hänen tapansa elää vapaata, muttei tosiaan mitenkään ihmeen railakasta elämää. Konsertit, teatteri, ooppera ja seuramatkat, eri puolille maailmaa, kuuluivat vahvasti hänen elämäänsä.

Aikaihmiseksi tultuani, jos menisin naimisiin, niin meillä olisi neljä huonetta ja keittiö. Sali, oleskeluhuone, makuuhuone, keittiö ja oma huone. Kattilan pohjat olisivat meillä aina kirkkaat. Salissa olisi laiskanlinnat. Makuuhuoneessa leveä sänky. Kuparit olisivat hyllyssä.
Tahdonko lapsen, pojan vai tytön. Tahtoisin kyllä kaksoset. Jos en niitä saisi, niin tytön. En ole vielä oikein selvillä syntymisestä. Mutta tiedän, ettei se tule olemaan helppoa. Olen lääkärikirjasta vähän katsonut ja nähnyt kuvia. Olisi hauska tietää kokonaan, aivan selvästi. Minkälaisia pukuja käytän? Kävelypukuina ovat urheilumalliset hauskimmat. Suoramalliset nasevat kävelykengät. Hiihtopuku vetoketjulla varustettu. Juhlapuvut pitkät ja vartalonmukaiset. Ratsastuspuku viimeistä muotia. Konttorimekko kaunis ja yksinkertainen. Työtakki sininen ja valkeat koristeet.

Minulla on hämärä kuva siitä, ettei täti seurustellut kenenkään kanssa. Yhtä hämärä on tieto siitä, että munkkiniemeläispappi Erkki Arhinmäki, Paavon isoisä, olisi ollut kiinnostunut hänestä. Jopa niin, että olisi vieraillut hänen kotonaan. Sen sijaan tädillä oli paljon ystävättäriä, joiden kanssa hän kävi kulttuuririennoissa ja kahviloissa. Erityisen innokas hän oli järjestämään ruokakutsuja. Niiden menu muodostui lähes aina seuraavista elementeistä; leikkelepöytä, pääruoka lisukkeineen, jälkiruoaksi juustoja sekä kahvin kera jäätelöä ja leivoksia. Vaativana ihmisenä ruokatarpeet ja muut herkut hän hankki Stockmannin Herkusta ja Bulevardin Ekbergiltä. Jotenkin minulle jäi sellainen tunne, että tätini osti ystävyyttä näyttävillä lahjoilla ja tuliaisilla sekä erilaisilla tarjouksillaan ja vieraanvaraisuudellaan.

Minä olen tänä vuonna tällainen. Kasvoni, silmät, vähän kiperä nenä, vaalea tukka, etuhampaat harvat. Kasvoni ovat isot. En ole miellyttävän näköinen. Olen luonteeltani äksy. Joskus olen iloinen ja rohkea. Kun joku muistuttaa minua, kärsin siitä suuresti. Olen mielestäni hyvä oppilas koulussa, ainakin parempi kuin Varpu. Olen suora sanomaan kaikki asiat. Olen luonteeltani lapsellinen. Hyvin herkkä. Itken vähästä asiasta. Ajattelen joskus paljonkin. Minua ei erikoisemmin tahdota kenenkään seuraan. Syrjäydyn usein.

Tätini toimi lääkärinä eri puolilla maatamme. Hänenhän oli perheettömänä varsin helppo vaihtaa maisemia töiden mukaan. Pääuransa hän teki kuitenkin gynekologina yksityisellä lääkäriasemalla Helsingissä.

Sytytän haudalla kynttilän. Tädille oli tärkeää viettää läheisten kanssa 85-vuotissyntymäpäivää syyskuun viimeisenä. Hänen elämänsä sammui reilun kahden viikon kuluttua siitä. Ympyrä sulkeutui, kun vietimme muistotilaisuuden Ekbergin juhlahuoneistossa. Monen mielessä pyöri ajatuksia tädistä, jonka elämä sisälsi arvoituksellisuutta ja salaperäisyyttä. Ehkä jotain kertonee se, että kirjoittaessani tätä etsin kokoelmistani valokuvia hänestä. Löysin viisi otosta.


Lainaukset Raija-tädin päiväkirjasta (11-vuotias vuonna 1940)
Kansainvälinen naistenpäivä 8.3. Aihe nainen/äiti/tytär

(21.5.2021)

Joomla Template: by JoomlaShack