Matkareitti kiersi vanhaan tapaan suvun asuinsijat. Perjantaina 11.6 ajettiin Vaalimaan kautta Viipuriin, jossa yövyttiin. Lauantaina 12.6 tehtiin kierros Kämärälle ja Karhulaan ja palattiin Johanneksen kautta Viipuriin. Sunnuntaina 13.6 käytiin ostoksilla ja puolelta päivin lähdettiin paluumatkalle Vaalimaan kautta Suomeen.
Kartta ja valokuvat: Aarne Reunala.
Matkalle osallistui 36 Karhulan Skyttää neljää eri sukupolvea. Vanhimmat Sakari Sailola, Kyösti Raininko, Martti Raininko ja Sakari Vornanen olivat lapsina asuneet Karjalassa.
Matka tehtiin mukavasti Vistamatkojen hienolla keltaisella bussilla. Kuljettajana Seppo Santala, joka rauhallisesti ja asiantuntevasti opasti matkalaisia.
Martti Raininko kuten muutkin matkalaiset täyttivät pienen kaksiosaisen lipukkeen ja säilyttivät huolellisesti toisen puoliskon leimoineen koko matkan ajan. Lipukkeesta huolimatta Venäjän tullissa odotettiin mennessä neljä tuntia. Paluumatka meni tuntia nopeammin.
Ensin pysähdyttiin vuoden 1944 Ihantalan taistelujen muistokivelle.
Myymäläauto oli Ihantalassa odottamassa.
Juha Raininko katsoo suurta kivenjärkälettä, jonka alla hänen isänsä Tauno Raininko oli Ihantalassa ollut suojassa pommitukselta. Serkukset Eero ja Heikki Vornanen mahtuivat vielä ryömimään osin täyttyneeseen onkaloon.
Aarne Reunala Viipurin hotelli Gerkonissa, joka on entinen sairaala, joten huoneet olivat isot. Ilmanvaihdossa oli toivomista, sillä moneen huoneeseen tuli tupakankäryä eikä ikkunoita saanut auki. Huoneen ovessa oli monella kielellä tupakointikielto.
Hotellin lähellä oli uusi ostoskeskus, josta ostettiin eväät lauantaiksi. Tuija Oikari osti ruisleipää, juustoa, meetvurstia, hedelmiä, tomaatteja, avomaakurkkuja ja pähkinöitä. Valikoimat olivat runsaat. Kaikki ostivat vettä, sillä vesijohtovedellä ei pidä pestä edes hampaita.
Hotellin lähellä oli Viipurille tyypillinen kerrostalo, jossa näkyvät rakentamisen ja kunnossapidon puutteet.
Päivällinen syötiin molempina iltoina Pyöreässä Tornissa ja ruoka oli hyvää. Tarjoilu sujui nopeasti. Votka, konjakki ja likööri tuotiin tehokkaasti tarjottimilla täynnä valmiiksi täytettyjä laseja.
Muisteltiin, mitä Pyöreän Tornin latinankielinen sanonta "Per aspera ad astra" tarkoittaa. Vasta Googlesta selvisi: Vaikeuksien kautta voittoon.
Lauantai-aamuna Arimo Raininko ihmettelee Pienperolta Kämärälle menevän hiekkatien kuntoa. Kuopat kävivät liian suuriksi bussille ja jouduimme peruuttamaan kilometrin verran, että pääsimme kääntymään ja palaamaan valtatielle. Muutama kilometri edempänä löytyi parempi tie Kämärälle.
Kämärän asemalla on vartioitu tasoylikäytävä. Junan tullessa puomi laskeutuu ja lisäksi metallilevyt nousevat ajoneuvojen eteen. Anton 
Reunalan ja Otto Skytän kaupat olivat lähellä ylikäytävää, Antonin kuvasta katsoen oikealla ja Oton vasemmalla puolella.
UUTTA! Kämärälle tultaessa Sakari Vornanen
kertoi kotipaikastaan ja selostuksen voi kuunnella tästä.
Sataa tihutti kun joukko nousi bussista, edessä matkanjohtaja Markku Lindfors, seuraavana Vesa Lindfors. Ryhmän takana näkyy Otto Skytän kaupparakennuksen pääty, jonka eteen on rakennettu korkea peltiaita.
Anton Reunalan navetan puolikas muutettiin pian sodan jälkeen asuinkäyttöön. Kuvassa isäntä pojanpoikansa kanssa. Pojan perhe oli vierailulla uudella mustalla Toyotalla. Isännällä on punainen Lada. Vanhaemäntä oli vuorotyössä.
Sakari Vornanen katsoo lapsuuden pihallaan isännän kanssa vanhaa valokuvaa talosta ja navetasta.
Vieraat on aina otettu ystävällisesti vastaan ja näytetty paikkoja. Keittiö-ruokasali on paneloitu ja talossa on kaikki mukavuudet: lämmin vesi, WC, pesukone, sauna, kaksi televisiota, tietokone.
Talon vahtikoira oli hurjan näköinen mutta ystävällinen. Keittiö ja pesutilat ovat vanhan navetan taakse rakennetussa lisäsiivessä, joka on ulkopuolelta viimeistelemätön.
Kämärän aseman kautta kulkee paljon tavaraa, öljyä Suomenlahden satamiin sekä puutavaraa Suomeen.
Kämärän talot ovat kehnommassa kunnossa kuin Viipurissa. Venäjällä toisen maailmansodan päättymistä juhlitaan Voiton päivänä 9. toukokuuta. Mainokset ja koristeet olivat vielä näkyvissä monessa paikassa.
Kämärältä ajettiin Säiniön kautta Summaan. Tapani Raininko niin sanotun "miljoonabunkkerin" edessä, jossa talvisodassa 1939-1940 oli jalkaväkirykmentti 15:n esikunta.
Bunkkerin katto on räjähdyksen voimasta taittunut kahtia.
Melko ankeat elementtikerrostalot hallitsevat Karhulan kylänäkymää.
Kuljettaja Seppo Santala ei ollut ensimmäistä kertaa Karjalan matkalla. Bussin kahvinkeittovarustus on pitkälle kehitetty.
Ikääntynyt kuusikuja johtaa "Kyläojan takana" sijaitsevalle Taavetti Skytän talolle.
Skytän talon kuisti on saanut uuden muodon ja satelliittiantenni osoittaa elettävän nykyaikaa. Talo on puoliksi kahden venäläisperheen huvilana. Lustokairauksen perusteella on selvitetty, että talon seinähirsi on kaadettu vuonna 1828.
Talon vasemman päädyn isäntäväki keskustelee Markku Lindforsin ja Reijo Aallon kanssa. Molemmat ovat töissä Pietarissa ja puhuvat vähän englantia, mutta Reijo Aallon tulkkaamana keskustelu sujui helpommin. Tuula Lind oli etukäteen välittänyt heille tiedon vierailustamme.
Isäntäväki on rakentanut Skytän talon tontille uuden komean huvilan.
Kyösti ja Martti Raininko kotitilansa Kauniston pihalla. Kauniston vanhoja rakennuksia ei ole jäljellä.
Reijo Aalto, Sakari Sailola ja Aulis Sailola Retusin talon edessä. Sakarin isä August Sailola rakensi talon 1920-luvun alussa.
Sailolat ovat pitäneet ahkerasti yhteyttä talon isäntäväkeen ja emännällä on tallella kansio, jossa on talon entisten asukkaiden kuvia.
Hyttysiä oli pihamaalla runsaasti, mutta emäntää ne eivät häirinneet.
Emäntä näyttää kuvia Sakari Sailolalle, Olli Tuomiselle ja Reijo Aallolle.
Karhulan kylän Marjapellonmäellä on talvisodan taistelujen muistoksi pystytetty risti. Enemmän tietoa Marjapellonmäestä tästä.
Jalkaväkirykmentti 10:n veteraanien vuonna 1993 paljastama muistokivi Marjapellonmäen taisteluissa 1939-1940 kaatuneille on yhä paikallaan.
Marjapellonmäki on osin valoisaa lehtimetsää. Edessä sodanaikaisen korsun tai pommin kuoppa.
Marjapellonmäeltä löytyy yhä sodanaikaista metallia. Edessä ruostunut venäläisen puoliautomaattisen kiväärin lipas. Veikko Sailola oli ainoana varustautunut asianmukaisesti hyttysverkolla.
Vettä satoi runsaasti paluumatkalla Marjapellonmäeltä kylälle.
Karhulasta ajettiin Johanneksen kirkolle, jossa on jäljellä peruskiviä sekä Johannekselaiset r.y:n pystyttämä muistokivi ja -risti.
"Tällä paikalla sijaitsi Johanneksen kirkko 1888-1940. Vuosisatojen ajan näitä seutuja asuttaneiden ja tänne siunattujen esivanhempiemme muistoa kunnioittaen. Johannekselaiset r.y."
Suvivirren jälkeen Veikko Sailola piti hartauspuheen.
Johanneksesta palattiin Viipuriin toiseksi yöksi, ja sunnuntaina lähdettiin ostosten jälkeen kotimatkalle. Suomen puolella Kyösti Raininko kiitti matkanjohtaja Markku Lindforsia, kuljettaja Seppo Santalaa ja matkatovereita onnistuneesta matkasta. Arimo Raininko 9 v. kuunteli tarkkaan ja kiitti kaikkia omasta puolestaan.
(9.10.2010)