Matkaan lähdettiin Vistamatkojen keltaisella bussilla. Kuljettajamme Seppo Santala on Kannaksen matkojen konkari ja hoiti jouhevasti asiat niin tullissa kuin muuallakin, kertoi nähtävyyksistä ja antoi monia hyödyllisiä käytännön neuvoja. 

 

 

UUTTA: ÄÄNIRETKELLE KARHULAN SKYTTIEN KANSSA.
Äänet tuovat lisää eloa valokuviin. Näpäyttämällä pikkukuvaa
pääset mukaan 3 minuutin 40 sekunnin äänimatkalle bussiin,
Viipuriin, Kämärälle, Karhulaan ja Johannekseen.

Vaalimaalta ajettiin Ihantalaan, josta illaksi Viipuriin. Toisena päivänä 16.7 ajettiin ensin Kämärän asemalle. Sieltä on vain kymmenkunta kilometriä Karhulaan, mutta Seppo Santala tiesi paikallistien olevan niin kehnossa kunnossa, että käännyimme takaisin Viipuriin ja sitä kautta Karhulaan. Paluumatkalla Karhulasta pysähdyttiin hetkeksi Johanneksen kirkon raunioille. Rainingon joukko teki pikkubussilla oman muistorikkaan retken Kuolemajärven Näykkiin. Viipurissa tutustuimme kävellen ennalta selvitettyihin kohteisiin.

 

Markku Lindfors oli painattanut retkeläisille hienon reissuvihkon, johon hän oli monien avustamana koonnut tietoja matkakohteista. Reissuvihkon voi lukea näpäyttämällä kuvaa tai tästä.

 

Ihantalan muistomerkille ilmestyi kauppa-auto, josta löytyi kaikkea tarpeellista.

Majapaikkamme oli torin kulmalla oleva Viipurin uusin hotelli Victoria. Sinne emme olisi päässeet ilman Vistamatkojen hyviä suhteita.

 

Päivällisen nautimme hotelli Victorian valoisassa yläravintolassa.

Viipurin tori on uskomattomasti siistiytynyt, paikalla oli vain muutamia eläkeläiskaupustelijoita. 75-vuotias työtön biologian opettaja Kultanen puhui vähän suomea ja oli niin iloinen muutamasta kolikosta, että antoi lahjaksi taskukalenterin ja venäjänkielisen jännityskirjan. Raimo ja Leena Reunala poseeraavat hänen kanssaan.

Kämärän asemalla Anton Reunalan (ent. Skyttä) entisen navetan puolikas on edelleen asuntona. Valitettavasti isäntäväki ei ollut kotona, joten jouduimme kurkkimaan pihalle aitojen yli.

Talossa kyllä asutaan, pyykkiä ja astioita oli ulkona kuivumassa, kaksi vahtikoiraa pihalla ja kyyhkyset häkissä.

Radan puolella aita oli matalampi, joten sieltä pihapiiri näkyi paremmin.

Edessä oikealla on entisen Reunalan talon kivijalkaa kuistin kohdalla. Kauppa oli talon toisessa päädyssä oikealla. Huvimajan takana näkyy asuntona oleva navetan puolikas.

Junaliikenne on vilkasta, autot saavat vähän väliä odottaa ylikäytävän kohdalla. Reunalan talo oli heti vasemmalla, Otto Skytän talo takaoikealla.

Aitoja riittää. Otto Skytän talon on ennallaan aidan takana.

Aidan takana on siisti piha ja komeita autoja. Ihmisiäkin siellä liikkui, mutta porttia ei tultu avaamaan. Kuva on otettu kurkottamalla aidan yli.

Otto Skytän takapihalla oli työt käynnissä. Uutta mahtavaa aitaa on jo tehty ja lisää oltiin rakentamassa. Ties millainen datsa paikalle vielä nousee.

Muutaman sadan metrin päässä on yhä Konrad Ulstin talo, jossa Oton ja Antonin perheet asuivat 1910-luvun lopulla. Ikkunoita remontoidaan ja piha kasvimaineen ja huvimajoineen on hienossa kunnossa.

 

83-vuotias Anna Zaharova kurkki ikkunaverhojen takaa ja tuli tervehtimään, kun vilkutimme. Talossa asuu kaksi perhekuntaa. Nuoret olivat töissä, lapsenlapsenlapsi Valenka leikki pihalla.

Kämärän ylikäytävän kohdalla on nykyisinkin kauppa. Monet huomasivat saman, minkä Maija-Liisa Pitkänen sanoi: kaupassa on samantapainen valikoima sekatavaraa kuin Antonin ja Oton kaupoissa aikoinaan.

Karhulan kylän keskellä kuusikuja johtaa yhä Skytän perintötaloon.

Sitten viime näkemän taloa on edelleen kunnostettu ja se on siististi maalattu tumman vihreällä. Vanha emäntä Tamara oli paikalla ja otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän on kuvassa edessä neljäs oikealta. Kuva avautuu suuremmaksi näpäyttämällä.

Tontilla maantien vieressä on huonokuntoinen entinen Lenkkerin talo. Mietittiin, olisiko rakennus vielä kunnostettavissa ja voisiko Skytän suku tavalla tai toisella olla siinä mukana.

Skytän perintötalon tontille nykyiset omistajat Konstantin ja Rita rakensivat viitisen vuotta sitten uuden kesähuvilan, datsan. Pihalla Maija-Liisa Pitkänen kertoo Taavetin perheen elämästä ja maantien toisella puolella olleesta Hörkön kaupasta, jonne Skytän lapset olivat aina tervetulleita. 

Karhulassa Kolin mäellä on 1920-luvulla rakennettujen bunkkereiden jäänteitä. Yllättävästi sinne oli ilmestynyt siirrettävä sininen vessa, lipunmyyntikoppi keskellä. Juoksuhaudan näköistäkin oli paikalle kaivettu. Joku kuulemma suunnittelee paikalle sotaturismikohdetta.

Kolin mäellä ihaillaan Karhulan kylämaisemaa. Sää oli koko matkan ajan ihanteellinen, kahdenkymmenen asteen paikkeilla, eikä hyttysiä ollut lainkaan.

Osuuskaupan talo Karhulan kylän länsipäässä on pystyssä ja asuttuna. Anton Reunala aloitti siellä kauppiasuraansa. Tuija Oikari ja Aarne Reunala yrittävät tehdä tuttavuutta talon koiran kanssa.

Osuuskaupan ikkunat ja ovi on laudoitettu kiinni, mutta muuten ennallaan.

Rainingon entinen piha-alue Karhulassa on rakennettu täyteen. Kuva Kyösti Raininko.

Rainingon pihaa nykyisin. Kuva Kyösti Raininko.

Karhulan - Johanneksen tien vierillä oli valtavia jättiputkikasvustoja. Suomessa tästä myrkyllisestä vieraslajista yritetään kaikin tavoin päästä eroon.

Johanneksen kirkon raunioilla laulettiin suvivirsi ja Veikko Sailola piti puheen.

 

Tuula Lind, Veikko Sairanen ja Martti Raininko laskivat kukat kirkon vieressä olevalle sodissa kaatuneiden muistokivelle.

Aliina Rainingon isän Tuomas Inkisen tila oli Näykin kylässä Kuolemajärven rannalla. Tilalla oli rantaviivaa yli kolme kilometriä. Rainingot tekivät oman retken Näykkiin pikkubussilla, osin perin huonokuntoisia teitä. Kuvassa Kirsi Pärnänen ja Timo Raininko saapumassa Näykin rannalle. Kuva Kyösti Raininko.

Näykissä Kuolemajärven rannalla Kirsi Pärnänen, Timo, Tuomo, Helena ja Martti Raininko. Osa rantaa on vielä rakentamatta. Kuva Kyösti Raininko.

Timo, Teppo, Helena, Tuomo, Martti, Liisa ja Antti rantahietikolla. Kuva Kyösti Raininko.

Pala Tuomas Inkisen kivinavetan seinää oli ainoa muisto sotaa edeltävästä ajasta. Kuva Kyösti Raininko.

Lähdön odottelua, etualalla Kyösti Raininko. Kuva Kyösti Raininko.

Viime vuosina kesäasukkaat ovat löytäneet Näykin. Uusia taloja rakennetaan nopeaan tahtiin lankku- ja panssariverkkoaitojen taakse. Kuva Kyösti Raininko.

Tämä mökki rakennettiin Näykkiin parikymmentä vuotta sitten. Silloin paikka oli yleistä leirialuetta ja uimarantaa eikä kesähuviloita vielä ollut. Kuva Kyösti Raininko.

Näykissä on nykyisin aitojen takana hyvin hoidettuja pihoja. Kuva Kyösti Raininko.

Illalla kokoonnuttiin ryhmäkuviin Pyöreällä tornin seinustalla. Kuvassa  kaikki retkeläiset. Kuva suurenee näpäyttämällä.

Tässä kuvassa pikkuserkut, Taavetti Skytän lastenlastenlapset.

Sokeriserkut, Taavetti Skytän lastenlastenlastenlapset.

Mukana oli Taavetti Skytän viidettäkin jälkipolvea, hunajaserkut.

Päivällinen syötiin Pyöreässä tornissa. Ruoka oli maukasta, salaattia, borsch-keittoa ja kanaleikettä, ja palvelu pelasi hyvin.

Viipurissa kävelyretkien kohteina olivat rautatieasema, Pyhän Eliaan kirkko, Äyräpäänkatu, Viipurin tyttölyseo, tuomiokirkko, Viipurin suomalainen lyseo ja reaalilyseo sekä kauppatori, jossa oli aikoinaan Järveläisen Oton kultasepänliike.

Viipurin rautatieasemalle tultiin Kämärältä ja usein Karhulastakin junalla. Nykyinen venäläisten rakentama rautatieasema on samalla paikalla kuin sodassa tuhoutunut Eliel Saarisen piirtämä asema. Anton tuli junalla kauppaansa 1921-1922 ja lapset Ester, Lauri ja Aaro lyseoon 1920-1930-luvuilla. Myös Oton lapsista Brita ja Pentti kävivät 1930-luvulla lyseota Viipurissa.

Lahja Reunala ja Viktor Vornanen vihittiin Pyhän Eliaan kirkossa 1938.

Anton Reunala piti kauppaa Äyräpäänkadulla ja tuli päivittäin junalla Kämärältä Viipuriin. Kaupan tarkka osoite ei ole tiedossa. Nykyisin Äyräpäänkadulla on lähes ainoastaan valjunharmaita venäläisiä tiilikerrostaloja. Kadun päässä näkyy tyttölyseo.

 

Viipurin tyttölyseo, jota Ester Reunala ja Brita Skyttä mahdollisesti kävivät. Sodan jälkeen koulu siirtyi Raumalle, ja Tuija Vornanen pääsi sieltä ylioppilaaksi.

Punaisen lähteen torilla oli puluarmeija, jota viipurilaiset syöttivät. Taustalla Leninin patsas.

 

Viipurin uusi tuomiokirkko tuhoutui sodassa, mutta peruskivet ovat jäljellä. Lappeenrantaan haudatut talvisodan karjalaiset sankarivainajat siirrettiin jatkosodan aikana tänne. Kirkon vieressä on muistomerkki sankarivainajille, joista yksi on talvisodan viimeisenä päivänä kaatunut Viktor Vornanen.

 

Lauri ja Aaro Reunala kävivät Viipurin suomalaista lyseota. Lyseo oli 1930-luvulla Suomen suurin. Alun perin venäläinen kymnaasi vaurioitui sodassa, mutta on nyt kunnostettu entiseen asuunsa. Toni, Mauri ja Markku Lindfors koulun edessä.

Aivan suomalaisen lyseon vieressä on Viipurin reaalilyseo, josta Viktor Vornanen pääsi ylioppilaaksi. Lyseo on korjattu ja osin on rakennettu kokonaan uutta.

Paluumatkalla kouluilta on kauppatorin nurkalla teline, johon on liimattu päivän sanomalehti.  Puisto on siisti kuin mikä.

Puiston siisteys pistää silmään myös Torkkelinkadun puolella. Puunrunkojen alaosa on maalattu valkoiseksi eteläeurooppalaiseen tapaan.

Torkkelinkatu kauppahallin suuntaan. Tori ja Torkkelinkatu olivat Skyttien aikaan Viipurin sykkivän elämän keskus.

Puolilta päivin 17.6 lähdettiin paluumatkalle. Viipurin linna näkyi upeasti bussin ikkunasta.

Kuvat ja teksti: Aarne Reunala. Näykin kuvat Kyösti Raininko.

(19.7.2013)