Olet tässä: EtusivuKannaksen sukuhaaratJohanneksen KARHULASukuhaaran kuulumisiaSe on sellainen Manu, ei se veny eikä vanu!

 

400 1938n Mauno Sumentola 01 kuva Santeri Junttila 


Valokuvalöytöjä Mauno Sumentolasta

Santeri Junttila löysi mummunsa Kyllikki Junttilan, os. Kallio (1916-2013) valokuva-albumista kuvia Mauno Sumentolasta (1918-1941). Skyttien verkkosivuilta hän löysi Skytän Sanomien 8/2004 artikkelin Maunosta ja otti yhteyttä saadakseen tietoja kuvien taustasta.

Ensimmäinen valokuva on noin vuodelta 1938 Kuukaupin lossilta, joka ylitti Vuoksen Antreassa. Toisessa kuvassa, ehkä vuotta-paria myöhemmin, Mauno kävelee kaupungilla siviilivaatteissa ystävän kanssa. Vaatetuksen perusteella kuvat lienevät Maunon metsäopiskelu- ja harjoitteluajoilta.

Ennen sotaa Mauno suoritti Ylä-Vuoksen Maamieskoulun metsäkurssin Antreassa ja Evon metsäkoulun metsäteknikko-opintoihin kuuluvia harjoitteluja. Välirauhan 1940-1941 aikana hän jatkoi Evon metsäharjoittelua.

400 1940n Mauno Sumentola 02 kuva Santeri Junttila


Seppo Sumentola kertoo

Maunon veljenpoika Seppo Sumentola, joka täyttää 90 vuotta ensi vuonna, asuu omassa kerrostalokodissa Turussa ja tulee toimeen omin voimin, välitti sähköpostitse valokuvien herättämiä muistoja:

”Mauno oli isäni nuorin veli. Olin noin 8-vuotias, kun Mauno kaatui. Skytän Sanomissa olleen Maunosta kertoneen jutun on kirjoittanut velivainajani Kauko Sumentola. Kauko oli minua noin 2 vuotta vanhempi. On luonnollista, etten muista Maunosta juuri enempää kuin mitä Kauko kertoi.

Lapsuudenkodistani Mauno oli paljon poissa opintojen ja harjoittelukausien vuoksi. Sellaisen hokeman Maunosta muistan, että ”se on sellainen Manu, ei se veny eikä vanu”. Muistan Maunon komeana ja reippaana, urheilullisen oloisena nuorena miehenä. Hän oli paljon liikkunut luonnossa, metsissä ja Karhulan kylää laajemmissa ympyröissä.

Kuolinviestin saapuminen oli suuri järkytys isoäidilleni ja kaikille läheisilleni. Maunon viimeisiksi sanoiksi kerrotut laulun sanat ovat jääneet pysyvästi soimaan mieleen:

Oi Suomi synnyinmaa suo helmassas’ sun poikasi onnellisna nukahtaa
 Kun hän henkensä halvan sulle antanut on.
 Ei muuta kunniaa. Kuin kuulla kummultansa
 Sun kuusiesi kuiskinaa Kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.”


Kyllikki oli saanut kuvat Maunolta 

Mutta miten valokuvat Maunosta olivat löytäneet tiensä Kyllikki Junttilan albumiin? Santeri Junttilan mukaan mummu oli kotoisin Pyhärannasta Uudenkaupungin läheltä. Hän asui 1930-luvulla jonkin aikaa Kauhajoella enonsa tykönä ja kävi siellä emäntäkoulua. Antreassa Kyllikin ei tiedetä käyneen, joten siellä he tuskin ovat voineet tavata.

Hän tapasi Maunon todennäköisesti suojeluskuntien ja lottien yhteisissä harjoituksissa tai sodan aikana rintamalla, jossa hän oli lääkintälottana. Mauno osallistui talvisotaan Kannaksella ja Tammisaaren rannikkopuolustuksessa. Korpraaliksi ylennetty Mauno sijoitettiin jatkosodassa Itä-Karjalan joukkoihin ja siellä hän menehtyi viereen osuneen kranaatin aiheuttamiin vammoihin 14.11.1941.

Santeri Junttila pystyi varmistamaan, että kuvien ottaja ei ole Kyllikki Junttila. Hän kuuli sediltään, että mummulla ei ollut kameraa eikä hän ottanut kuvia itse. Niinpä Kyllikki oli saanut kuvat Maunolta muistoksi, ehkä kirjeitse. Hän oli kertonut pojilleen, Santeri Junttilan isälle ja sedille, että seurusteli Maunon kanssa ennen kuin tapasi miehensä Erkki Junttilan välirauhan aikana Pyhärannassa.

Skytän Sanomien artikkelin mukaan Mauno toimi Itä-Karjalassa pitkiä jaksoja lääkintämiehenä joukkojen hupenemisen takia, joten voisi ehkä olla mahdollista, että Kyllikki oli siellä lääkintälottana samaan aikaan.

Aarne Reunala

(28.7.2021)

 

Joomla Templates: from JoomlaShack