Olet tässä: EtusivuKannaksen sukuhaaratJohanneksen KARHULASukuhaaran kuulumisiaMaija-Liisa Pitkäsen Joulutarina 2021

 

200 2018 1117 Karjala talo 06Maija-Liisa Pitkäsellä on ollut tapana
kirjoittaa Joulutarina sisaruksilleen. 
Tämän tarinan hän kirjoitti jouluksi 2021. 
Hän on ollut ahkera kirjoittaja. Kuvassa hän on Karjala-talolla 
vuonna 2018 esittelemässä lapsille tekemäänsä Uudenlaista sukukirjaa. Seinällä julisteita hänen Räpsäys ja tattirötti-kirjastaan.

 

lstuin pienenä tyttönä Jaakko-äijän vieressä Aurajoen rannalla sijaitsevassa Liedon keskiaikaisessa kirkossa. lhmettelin tätä yhtä Suomen vanhimmista kirkoista. Ihmettelin, kuinka hyvin äijä lauloi. "Karjalaiset toivat laulun kirkkoon", sanoivat papit.

Koulutyttönä seisoin Herman-äijän haudalla Mietoisten kirkon vieressä. Katsoin edessä avautuvaa peltomaisemaa, jossa virtasi joki ja meri melkein näkyi. Kummini Eino Turta kertoi kuinka kristinusko tuli näihin maisemiin kauan sitten.

Suomessa oli 1200-Iuvun alussa voimakas saksalaiskaupan aika. Nousiaisissa, Mietoisten naapurissa, sijaitsi Suomen piispanistuin.1200-luvun alussa saksalainen dominikaanimunkki Tuomas tuli Gotlannista Suomen piispaksi. Hän oli järjestyksessä Suomen kolmas piispa.

Noihin saksalaiskaupan aikoihin nimi Sairicho tuli Ala-Saksista Suomen lounaisrannikolle. Sinne syntyi useita nimestä johdettuja kylännimiä. - Nimi levisi Hämeeseen. Käräjäkirjat ovat tietolähteitä ennen kirkonkirjoja. Käräjille joutui Oloff Sairialan Pälkäneellä 1478, Anders Sairialan eli Sairikan Tuuloksessa 1484 ja Hannus Sairickala Hollolassa 1466. Hollolassa on Sairikkalan kylä.

Nimi levisi Etelä-Savoon Mikkeliin, Ristiinaan ja Sääminkiin (nyk. Savonlinnaa). Eri aikoina nimen kirjoitustavat vaihtelivat, jopa sama henkilö saattoi esiintyä eri nimimuodoissa. Variaatioita olivat esim. Saira, Sairio, Sairila, Sairi, Sairoin, Sairain, Sajrain ja Sairikkalain. Nen-pääte sukunimiin tuli vasta 1800-luvulla.

Perimätiedon mukaan Anders Sairain tuli Punkaharjulta Viipurin pitäjän Karhulan kylään. Sairasen kantatila Punkaharjulla on nykyään kotiseutumuseona. Andersin pojasta Simon Anderssonista (1694–1763) polveutuu Jaakko-äijän suku.

Hilma-mummon suvusta Skyttä-sukukirjamme kertoo: nimi Schütt, Schytz tuli Saksasta Ruotsin kautta Suomeen. Ruotsinkielessä se kääntyi muotoon Skytte, suomenkielessä Skyttä. Nimi levisi samanaikaisesti ruotsalaisasutuksen kanssa Ahvenanmaalle, sieltä 1000-Iuvulla lounaisrannikolle ja 1200-luvulla Uudellemaalle ja Pohjanmaalle. 1500-luvulla nimi oli Viipurin seudulla. Skyttiä tuli myös Virosta. Korkean aseman saavuttaneita Skyttiä olivat Suomen käskynhaltija Gerike/Gerhard Skytte (1327–1351). Hän sai kuningas Maunu Eerikinpojalta hallintaansa kaikki Suomen linnat vuonna 1347. Suomen roomalaiskatolisen ajan viimeinen piispa oli Martti Skytte (1480–1550). Hänen sihteerinsä oli Mikael Agricola.

Viipurin pitäjän Suurperolla oli Skyttälän tila. Se oli 1600-luvulla ratsutila. 1620-luvulla sen isäntä Hannu Laurinpoika oli knaapi. Knaapit olivat alinta aatelia. Suuren Pohjansodan melskeissä Simo Pietarinpoika luopui Suurperon tilasta 1706 ja siirtyi Karhulan kylään. Hänen poikansa Peter Simonsson (1679–1756) ja Jöran Simonsson (1695–1744) ovat Hilma-mummon esi-isiä Karhulassa.

Herman Potinkaran taustoista tiedämme, että nimi on harvinainen ja väännös nimestä Bottenskarl. 1600-luvulla Viipurissa eli Tukholmasta tullut Bottenskarl. Samaan aikaan ilmestyi Kuolemajärven Taatilan kylään, sotilasvirkataloon, Bottenskarl/Potinkara. Siellä asuneet isännät ovat tiedossamme. Taatilasta talollinen Sigfrid Potinkaran (1827–1858) poika Matts Sigfridsson (1846–1869) muutti naapurikylään Hatjalahteen. Hän oli Herman Potinkaran isoisä.

Kirjoin nimi löytyy 1555 Viipurista. Länsi-Kannaksella oli Yläkirjolan kylä ja Kirjolan kartano. Vanhin tiedossa oleva Maria-mummon esi-isä on Carl Gabrielsson Kirjoin (1719–1776). Hän eli Hovinmäen perintötilalla Kuolemajärven Hatjalahden kylässä. Samaa perintötilaa oli Maria ja Herman Potinkaran koti 1939.

Vuosisatojen aikana muuttoliike lännestä itään toi suvut Viipurin seudulle. Sota 1939–1944 heitti kaikki suvut kertaheitolla Länsi-Suomeen.

Liedon keskiaikaisen kirkon vieressä lepäävät Jaakko-äijä ja Hilma-mummo sekä paljon sukulaisia, Sairasia ja Skyttiä.

 

Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä ovat mm. sukukirjat Sairanen, Skyttä ja Kirjonen sekä kirkkohistoria ja paikallishistoriat.

(3.2022)

Joomla Template: from JoomlaShack