Sukuseuran kotiseutumatka Karjalaan ja Pietariin 12-14.6.2008
Teksti Jukka Skyttä, kuvat Aarne Reunala
Hyvinkään Liikenteen bussi, kuljettajana Kari Hakonen, starttasi Hyvinkäältä klo 06.00 mukanaan ensimmäiset matkalaiset. Helsingistä otettiin väkeä lisää, loput Lahdesta ja sitten oltiinkin valmiita ajamaan kohti Vaalimaan tullia. Paljon puhuttuja rekkajonoja emme nähneet ollenkaan. Myös rajanylityksemme meni melko sujuvasti - aikaa siihen meni 1 tunti ja 20 min. Ajoimme Viipurin läpi kohden Suurperoa. Tosin pakollinen kaupassa käynti tehtiin Sorvalin valintaan.
Matkareitti 12-14.6.2011
Suurperolla silta ylittää Perojoen nykyisen Kähärin kylän kohdalla.
Suurperolla tutustumiskohteena oli kantatilamme Skyttälän sijainti. Paikka löytyi ja sen kunniaksi otettiin venäläistä kuohuviiniä. Alueella oli aitoa maalaisidylliä lehmien kävellessä teillä vapaana ja myös vuohet olivat irrallaan.
Lehmät kulkivat vapaina Kähärin kylällä. Takana silta ja mylly.
Aarne Reunala ja Jukka Skyttä Perojoen sillalla.
Hiekkatie vie kohti Suurperon peltoaukeaa, jossa Skyttälä oli aikanaan.
Tietä ei olisi päässyt bussilla.
Iloisen ryhmän takana pelto, jonka keskellä Skyttälä oli.
Tien vieressä oli suuri betonirakennelma sodan ajalta.
Malja Skyttälälle: Sinikka Rintamäki, Ahti Skyttä, Leena Taimela-Helenius, Vuokko Skyttä.
Pysähdyttiin Kämärän Postilammella, joka oli kylän uimapaikka.
Kämärälle menevä tie oli huonossa kunnossa, mutta liikennettä sillä oli aika lailla. Tien varrella näkyi suuria hakkuuaukeita, mutta myös idyllisiä pikkujärviä. Kämärän rautatieaseman vierestä löytyi etsitty Reunalan talo ja myös siellä oli isäntäperhe paikalla. He kutsuivat myös sisälle taloonsa ja tarjosivat tsaikaa. Puutarha oli varsin hyvässä kunnossa, sen sijaan rakennus kyllä vaatisi ainakin pintaremonttia. Pihamaalla oli myös vanha kunnon Lada kaikilla herkuilla. Aitoa tämän hetken vanhaa asutusta nähtiin Karjalan kannaksella.
Bussi selvisi juuri ja juuri hiekkatietä Kämärälle.
Puomit alhaalla ja metalliset ajoesteet ylhäällä Kämärän asemalla.
Reunalan entisen navetan puolikas Kämärän asemalla, tontti ympäriinsä aidattuna.
Isäntä otti ystävällisesti vastaan ja näytti paikkoja.
Martti Skyttä sai tervetuliaismaljan.
Tulimme vierailulle kesken MM-jalkapallottelun.
Emäntä vilkutti iloisesti, kun jatkoimme matkaa.
Otto Skytän kaupparakennus Reunalaa vastapäätä oli yhä jäljellä.
Liikkuva valintamyymälä seurasi bussia. Pysähdyimme tekemään edullisia ostoksia.
Juomia oli joka lähtöön, ja hyviä karttoja.
Kivennavan ja sittemmin Terijoen pitäjään kuulunut Rajajoki (nykyiseltä nimeltään Sestrotresk ) oli Suomen kaakkoisin kylä, josta Terijoelle on matkaa 18 km ja Pietariin 29 km. Itse Rajajoki on 74 km pitkä joki, joka kautta vuosisatojen on jakanut pohjoisen Euroopan itään ja länteen.
Komendantin asunto aivan Suomenlahden rannalla oli peruskorjattu siistiksi hotelliksi. Myös ravintolasta saimme hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa, tosin venäjänkielisessä palvelussa oli parantamisen varaa. Mutta kaikkiaan majoituspaikkana on ihan suositeltava paikka.
Tuija Oikari vaaleanpunaiseksi entisteyn Siestarjoen hotellin pihalla.
Hotellista oli upea näkymä Suomenlahdelle.
Perjantaina 13.6 maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Pietaria. Pietarissa oli aikoinaan paljon Skyttiä, mutta Kannaksen Skytät kävivät myös Pietarin kanssa rajakauppaa.
Aloitimme opastetulla kiertoajelulla, joka alkoi upeasta Peterburg- hotellista Nevan rannalla. Oppaamme Lena Griaznevitsh kertoi kolmituntisen kierroksen aikana Pietarin historiasta ja näytti hienoimmat nähtävyydet. Kävimme myös Suomen rautatieasemalla, jonka kautta monet Skytät ovat kautta vuosikymmenten Pietarissa käyneet. Pyhän Marian seurakunnan kirkossa emme ehtineet käymään.
Perinteisen venäläisen lounaan - borshkeittoineen- jälkeen olimme valmiita tutustumaan upeaan Eremitaasiin. Lena oppaamme näytti meille hienoimmat salit ja kuuluisimmat taideteokset. Niitä riitti hienoista mosaiikkiteoksista Leonardo da Vincin maalauksiin. Ensikertalaiselle Eremitaasi on sykähdyttävä kokemus, mutta uutta nähtävää riittää myös kokeneelle kävijälle.
Venäjällä oli meneillään uusi kansallinen vapaapäivä, joten Eremitaasissa oli paljon väkeä, mutta vapaapäivästä johtuen liikenne ei ollut kovin ruuhkainen.
Ilma oli kaunis ja vapaapäivänä Nevan rannalla oli karnevaalitunnelmaa.
Vasilin saaren rostrallipylväät kuvaavat Venäjän suuria jokia.
Koristeelliset matkamuistomunat kiilsivät kaikissa väreissä.
Kesäisenä vapaapäivänä oli hyvä viettä häitä.
Lounaspaikassamme oli loisteliaat puupaneelit.
Suihkulähde Nevalla.
Pietarin kauniita kanavanäkymiä katsoimme jalkaisin.
Eremitaasi on loistelias museo vailla vertaa.
Koska majoituspaikkamme oli aivan Kronstadtin patotien vieressä, päätimme käydä itse saarellakin. Linnoitus on vuodelta 1703 ja itse saari on kokenut monenlaisia vaiheita, mutta on onnistunut itse päätehtävässään eli Pietarin suojelemisessa. Saari on ollut pitkään suljettu, mutta patotien, joka on 16 km pitkä, valmistuessa saari on avattu myös turismille vuonna 1996. Valtava urakka on ollut patotien tekeminen, tosin sulkuja viimeistellään yhä. Mutta paljon tehtävää on itse saarellakin ennen kuin se on valmis palvelemaan turismia. Mutta maisemat ovat upeita ja varmaan myös merenkävijöille kätevä vierasvenesatama.
Illalla kokoonnuimme vielä yhteiselle illalliselle muistelemaan Pietarissa käyntiä ja pohtimaan, mitä uutta Sukuseuran toimintaan saataisiin. Puheenjohtajamme Jukka ehdotti, että voisiko Sukuseura näkyä jotenkin Karjalan kannaksella. Asia jäi mietintään. Aarne esitteli kotisivujen nykyvaiheen ja erityisesti hän halusi tietää, mitä mieltä ollaan kotisivujen ilmeestä erityisesti värien suhteen. Karjalan värit näyttivät saavan eniten kannatusta.
Illallisen jälkeen keskusteltiin sukuseuran asioista Jukka Skytän johdolla.
Lauantaina 14.6 aamiaisen jälkeen olimme valmiita jatkamaan kohti Terijokea. Terijoki on ollut venäläisten rikkaiden suosimaa lomailualuetta ja on sitä edelleen. Suomenlahden rannassa oleva pitäjä olikin huomattavan siisti ja täynnä kalliita huviloita. Terijoki on nykynimeltään Zelenogorsk, joka tarkoittaa vihreää kylää. Asukkaita on noin 14.000.
Terijoelta on noin 14 km Joutselälle, joka on yksi Kivennavan kylistä. Puheenjohtajamme Jukan isän puolen suku on sieltä kotoisin. Kotitalosta ei ole mitään jäljellä, mutta nostalginen Sauhtunanmäki, joka laskeutuu Joutselän järvelle, muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista. Uudisrakennuksia, venäläisine datshoineen on alkanut ilmestyä myös Joutselälle.
Vuokko ja Jukka Skyttä Sauhtunanmäellä, takana Joutselänjärvi.
Ylä- Säiniöltä löysimme pienen etsiskelyn jälkeen vehreän ja vuolaan Säiniönjoen. Marjatalle ja Tuijalle paikat olivat erityisen tutut ja tuttu talo löytyikin joen läheltä. Se oli asutussa kunnossa ja talon emäntä tuli tervehtimään vieraitaan.
Paikkoja Säiniöllä jouduttiin vähän etsimään.
Martti ja Markku Skyttä selvittivät paikkoja kartoilta.
Yläsäiniöltä löytyi oikea kylätie Marjatta Vuorion kotitalolle.
Ylitimme iloisesti virtaavan Säiniönjoen.
Marjatta Vuorion ja Tuija Skytän kotitalo pensaiden ja puiden keskellä.
Yhteistä kieltä ei juuri ollut, mutta keskustelu talon emännän kanssa sujui hyvin.
Ala-Säiniön tienhaara on helppo löytää, koska siinä on korkea toteemipaalu, jossa lukee Vyborg. Ei oltu tienparannusvaroja saatu Ala- Säiniönkään tielle, mutta taitava kuljettajamme sai bussin pysymään tiellä ja vielä kääntymäänkin. Ala- Säiniön ryhmä jäi muutamaksi tunniksi kotiseutuun tutustumaan ja me muut menimme Viipuriin.
Martti, Ahti, Eve ja Markku Skyttä lähtivät jalkapatikassa kotitilalle Ala-Säiniöllä.
Alkukesä oli kauneimmillaan retkemme aikana.
Viimeinen matkakohteemme tällä kertaa oli Viipuri. Kukin sai tutustua Viipuriin omin päin. Monet löysivät sieltä tuttuja taloja ja muita rakennuksia. Meidän ryhmämme tutustui paikallisiin kauppoihin ja tietysti Kauppahalliin, joka oli ennallaan edullisena ja runsaana. Myös palvelukulttuuri siellä on kohdallaan - se on mukava paikka tehdä ostoksia. Niinpä saimme kotiin viemiseksi valkosipuli hapankaalia, tietysti venäläisiä suolakurkkuja ja makoisia kermakaramellejä. Torilla ei kovin paljon myyjiä ja tavaraa ollutkaan, mutta pakolliset luudat ja tulitikut ostettiin tuliaiseksi.
Kävimme myös Pyöreässä tornissa lounaalla. Tarjolla oli nostalgisessa ympäristössä melko tavallista ravintolaruokaa. Mutta eipä oltu nähty aiemmin, kuinka nopeasti voi jääkylmä vodkasnapsi pöytään tulla.
Viipurin kauppahallissa oli tavaraa yllin kyllin.
Viipurin hyvästelimme katselemalla hienoa Viipurin linnaa. Ja vielä kerran kävimme Sorvalin valinnassa. Rajamuodollisuudet sujuivat joutuisasti ja kohta olimme Rajakaupassa täydentämässä sallitut ostokset ja sitten syömässä jo kotoisesti lihapullia Rajahovissa.
Kotiseutumatkaa pidettiin yleisesti erittäin onnistuneena, eikä ihme. Nähtiinhän Kannaksen paikkojen lisäksi upeaa Pietaria ja myös Kronstadtin linnoitussaari. Matkanjohtajana haluan erityisesti kiittää koko porukkaa hienosta yhteishengestä ja aikataulujen noudattamisesta. Matkan iloista tunnelmaa nostatti perinteiseen tyyliin Martin karjalaispoikamainen huumori ja kaikkia ilahdutti kuljettajan varma ajotyyli ja osaaminen raja- asemilla.